Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tervetuloa takaisin avattuun Leijonaharjaan ♥
Kaikki roolipelaajat käykääpä lukemassa tämä!

Roolipeli


Roolipeliä voidaan pelata millä alueella tahansa. Eli ei ole pakko pelata koko ajan tallin ympäristössä. Yhtä lailla porukka voi lähteä maastolenkin jälkeen vaikkapa kahville lähikaupungin kahvilaan! Mielikuvitus on vain rajana - ja no realistisuus.

Roolipelin aika: Lauantai (päivä) ~ kevät (+12°) aurinkoista

Roolipeli  << <  3  4  5  6  7  8  9  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Lesley Jokinen

15.10.2016 20:37
Katselin siinä hetken, kun nuori mies kaivoi satulahuovan loimien välistä. Otin toisella kädellä tukea, kun toisella otin laatikon vastaan ja asetin sen hyllylle. Kiipesin tikkaat alas ja asetin ne nojaamaan seinää vasten. Vilkaisin nyt ensimmäistä kertaa kunnolla Lucaa, ei pahemman näköinen jätkä, täytyi myöntää. Sekä kiva hymy.
"Mikäs Lucan kaappi on?" pojan isä kysyi keskeyttäen ajatukseni. Keski-ikäinen mies piti sylissään täyttä koria.
"Se on täällä hoitajien tilan puolella. Voi ottaa minkä tahansa tyhjän kaapin. Mä voin etsiä... Wallyn karsinaa" hetken minun piti nimeä miettiä, mutta uskoin muistavani oikein.

Nimi: Mursunviiksi

15.10.2016 19:44
Luca Stenberg

Katsoin nuorta naista tun kysyessä laittaisinko loimet hyllylle laatikossa vai ilman.
“Hmh… Ehkä tehään näin”, tuumin puoliksi itsekseni vetäistessäni loimien seasta mustan satulahuovan, jossa oli tietenkin kullanvärinen reunus. Asetin sen sivuun ja nostin laatikon maasta.
“Tää saa mennä hyllylle”, totesin ojentaen laatikkoa tikkailla seisovalle Lesleylle. Nainen otti laatikon ja laittoi sen hyllylle. (?) Hymyilin tuolle kiitollisena. Tuntui hienolta, että olin törmännyt niinkin avuliaaseen ihmiseen.

Nimi: Lesley Jokinen

15.10.2016 17:29
"Aa no tervetuloa sit koko tälle paikkakunnalle. Ja joo, tää on tosi hyvä paikka, ette ois voinu valita paremmin" kehuin leijonaharjaa Lucalle. Lucan isä oli alkanut jo tyhjntää pahvilaatikon sisältöä koriin(?)
"Haluatko ne loimet tänne laatikossa vai ilman?" kysyin. Laatikossa ne pysyisisvät paremmassa järjestyksessä, mutta niitä olisi vaikeampi ottaa ja kaivaa.

Nimi: Ciliegia

15.10.2016 16:21
Luca Stenberg

Katsoin kun Lesley laittoi Wallyn suitset tottuneena yhteen tyhjistä koukuista. Laskin sitten laatikon maahan kun nainen katosi hetkeksi ilmeisesti hakemaan jotakin.
“Aika mahtava paikka, vai mitä oot mieltä?” isä kysäisi astellessaan vierelleni.
“Onhan tää”, vastasin kysymykseen hymyillen.”Toivottavast Wallykin viihtyy.” Katseeni kävi läpi tilavaa varustehuonetta. Upea paikka tosiaankin.

Havahduin pian Lesleyn palatessa mukanaan kori, teippiä ja kynä. Hymyilin naiselle kun tuo selitti minulle kaikkea satulahuoneen tavaroiden paikoista. Katseeni kulki paikoissa, jotka Lesley oli osoittanut, mutta tytön kysyessä kysymyksen, katseeni palautui häneen.
“Ollaan ihan tuoreita asukkaita, muutettiin tänne vasta tänään. Tää paikka vaikutti parhaalta tallilta täällä päin joten tässä sitä ollaan”, totesin kysymykseen hymyillen.

Nimi: Lesley Jokinen

15.10.2016 15:52
"OI, kiva. Tääl on toinenkin Irlannincob, Destiny" kerroin samalla kun kävelin tilavaan varustehuoneeseen. Suitset laitoin tyhjään kohtaan ja harjapakin laskin hetkeksi lattialle. Kävin hoitajien tilan puolella hakemassa korin, johon voisi laittaa hevosen pintelit ja muut vastaavat pientavarat, maalarinteippiä ja tussin.
"Toi kori sit laitetaan sun kaappiin. Loimet ja sellasetlaitetaan tonne ylös ja sit teipinpätkä niiden eteen ja hevosen nimi siihen" ohjeistin ja nappasin tukevat tikkaat, joilla pääsi hyllyn tasolle. Kiipesin ylös ja käännyin kohti Lucaa.
"Vaihdoitteko tallia, vai ootteko te ihan uusia koko paikkakunnalla?" kysyin uteliaana.

Nimi: Ciliegia

15.10.2016 15:28
Luca Stenberg

Annettuaan Lesleylle kannettavaksi harjapakin ja suitset, isäni nappasi erään laatikon, jossa oli kaikkea sekalaista tavaraa, kuten Wallyn pintelit sekä satulasaippua ja sen sellaiset. Satula jäi takakonttiin, mutta sen saisi sieltä kunhan Wally saataisiin uuteen karsinaansa. Odotin, että kaikki oli saaneet tavarat kunnolla kantoon ja lähdimme kohti tallia, Lesleyn johdatuksella.
“Wally on irlannincob”, totesin tytön kysyessä ratsuni rotua. Pujahdin sisään Lesleyn auki pitelemästä ovesta isäni perässäni. Annoin sitten tallin tuntevan tytön siirtyä edelleni, jotta tuo pääsisi johdattamaan meidät varustehuoneeseen.

Nimi: Lesley Jokinen

15.10.2016 14:55
Seurasin Lucaksi esiintynyttä hymysuuta auton takakonttiin. Autosta ulos astui keski-ikäinen mies, epäilin Lucan isäksi. Mies pujahti ohitseni ja ojensi minulle harjapakin ja suitset.
"Minkä rotunen sun hevonen on?" kysyin pojalta ja lähdin kävelemään kohti tallia, kun olin varmistanut, että myös Lucan isä oli saanut tavarat kunnolla otteeseensa. Itselläni oli kevyimmät kannettavat, joten pidin seuraavalle kaksikolle ovea auki(?) ja sitten lähdin suunnistamaan varustehuoneeseen.

Nimi: Ciliegia

15.10.2016 14:33
Luca Stenberg

Nyökkäsin tytön selittäessä nimilapusta hevosen karsinan ovessa. Kätevää, tuumin, tallinomistaja, joka piti hyvää huolta asioistaan. Kävelin tummatukkaisen neidon perässä trailerille, kunnes tuo kääntyi ja esittäytyi Lesleyksi. Hymyilin hänelle takaisin.
“Luca”, esittäydyin hymyni ulottuen silmiini. Ensivaikutelma tallista oli upea, ja päivästä näytti tulevan parempi kuin odotinkaan. Jos kaikki tallilla olisivat yhtä mukavia kuin Lesley, tuo paikka oli taivas.
“Tavarat on muuten takakontissa”, totesin suunnatessani auton perälle. Avasin takaluukun ja samaan aikaan isäni nousi autosta ulos.
“Tarviitteko kantoapua?” hän kysyi kävellessään luokseni. Nostin päätäni ja katsoin mieheen.
“No onhan tätä tavaraa aika lailla”, sanoin lopulta kääntyessäni nostamaan laatikkoa, jossa oli Wallyn loimet, luonnollisesti kaikki mustan ja kullan yhdistelmää, niin kuin kaikki muukin mahdollinen takakontissa.

Nimi: Lesley Jokinen

15.10.2016 13:36
Nuori mies omien sanojensa mukaan tarvisti apuani, olin ilmeisesti tullut juuri sopivaan aikaan.
"No Amandan tuntien hän on jo laittanut nimilapun hevosesi karsinan oveen. Voidaan etsii se samalla kun viedään varusteet" ehdotin ja kävelin trailerin luokse.
"Oon muuten Lesley" esittelin itseni käännyttyäni hymyn kera.

Nimi: Ciliegia

15.10.2016 13:18
Luca Stenberg

Katsoin äsken pihaan ajaneesta autosta noussutta nuorta naista hymyillen kun tuo toivotti minut tervetulleeksi tallille. Tummatukka näytti kieltämättä hyvältä, tuon ulkonäkö varastikin huomioni heti. Naisen tarjotessa apuaan otin vielä muutaman askeleen tullakseni hieman häntä vastaan.
“Noh, olishan mulla tuolla yksi poni vailla paikkaa”, sanoin naurahtaen katsahtaen trailerin suuntaan. “Ja varusteet vielä pakattuina. Joten apu ei olis ollenkaan pahitteeks. Osaisiks ollenkaan sanoa minne voisin laittaa ne?” Katsoin tytön tummiin silmiin hymyillen rennosti odottaessani vastausta.

Nimi: Lesley Jokinen

15.10.2016 00:49
Kun saavuimme tallille, huomasin trailerin pihassa. Oliko talliin jo nyt tulossa uusi hevonen? Noh, hyvähän se oli Amandalle ja tallille. Kiitin adoptioäitiäni kyydistä ja kävelin kohti tallia. Vilkuilin uteliaana trailerin suuntaan, jolloin huomasin ikäiseni pojan ilmestyvän autosta. Häntä en ollut nähnyt ennen, joten luultavasti uusi tulokas. Vilkaisin ympärilleni, mutta en nähnyt Amandaa mistään. Yleensä nainen oli vastassa, mutta aamuisin tallinomistajalla olikin kiire. Päätin olla avuksi ja kävelin kikkarahiuksisen luokse.
"Tervetuloa Leijonaharjaan" sanoin ystävällisen hymyn kera.
"Tarvitteko apua?" kysyin. Aikaa olisi minulle reilusti, Jade tuskin oli vieläkään kunnolla hereillä.

Nimi: Lesley Jokinen

14.10.2016 21:24
Sain veljeni kanssa spagetit kattilaan keittymään ja jäimme sitten istumaan keittiön pöydän ääreen.
"Saitko sä muuten hoidettua sen tyypin?" Edmund kysyi ja minulla kesti hetki tajuta kenestä poika puhui.
"Aa joo, tapasinkin sen eilen, kun mentiin klubille Jaden kanssa juhlimaan. Kaikki kunnossa", vakuutin hänelle ja selasin sanomalehteä.
"Mistä lähtien te ootte ollut kavereita taas Jaden kanssa?" Ed kysyi ja veti sanomalehden itselleen.
"Eilisestä lähtien. Ymmärrettiin, et meidän välirikko oli johtunut väärinkäsityksistä", selitin ja otin lehden takaisin haltuuni.
"Entä Jeremy?" Ed kysyi ja katsoi minua ilkikurinen virne kasvoillaan.
"Ollaan kavereita, joo", tuhahdin ja taittelin sanomalehden sekä asettelin sen lehtipinoon.
"Niin varmaan. Näytä kaulas, musta tuntuu, että näin fritsun", Ed naurahti. Yritin peittää järkytykseni.
"Luulet omias", tuhahdin ja nousin pöydästä. Spagetti oli melkein valmis, joten otin jo ketsupin, lautaset, lasit ja aterimet valmiiksi esiin. Kaadoin vettä molempien lasiin ja tarkistin spagetin. Vaikutti valmiilta.
"No jos luulet, niin sit sä voit näyttää sun kaulas", veljeni haastoi ja tuli viereeni lautasen kanssa.
"Luovuta jo. Jos on, niin se on yheltä jätkältä joka EI ole Jer", sanoin ja pistin Edin lautaselle spagettia.
"Niin varmaan", tuo naurahti, mutta asettui istumaan keittiön pöydälle. Laitoin omallekin lautaselleni ruokaa ja söimme hiljaisuudessa.
"Mun pitää kohta lähtee tallille, et pärjäätkö sää?" kysyin syötyäni. Veljeni vilkaisi ympärilleen.
"Enköhän. Les, ei sun tartte suojella mua enää" Ed huomautti ja nousi pöydän äärestä.
"Kyllä mun tarvitsee. Vaikka sitten vain itseni takia", totesin ja poistuin huoneesta ennen kuin toinen ehti väittää vastaan. Huoneessani riisuin vaatteet ja menin suihkuun. Se oli pikainen, ja kohta puin jo tallivaatteita päälle.
"Lesley, tarvitko kyytiä? Edmund kerto, että oot menossa tallille", Katja ilmestyi huoneeseeni, kun olin jo lähes valmis.
"Joo, se ois kiva", sanoin hymyillen ja tungin vielä kypäräni kassiin.
"Lähetäänkö saman tein?" kysyin ja ohitin Katjan, kun menin huoneeni ulkopuolelle. Nainen nyökkäsi, sulki oveni ja suunnistimme autoon.

Nimi: Ciliegia

14.10.2016 15:43
Luca Stenberg

Hieroin satulaa pyyhkeellä vielä viimeistellen sen rasvauksen. Huomenna olisi se suuri päivä. Muuttaisimme vihdoin lopullisesti uudelle paikkakunnalle. Olin niin innoissani maisemanvaihdoksesta. Toki minua hieman jännitti. Hylkäisin vanhat piirit, tutut tavat ja paikat. Haikeana muistelin ystävien kanssa vietettyjä seikkaluja. Hylättyjen talojen tutkiminen, pikkuiset tihutyöt, pussikaljat… Ikävöisin sitä kaikkea varmasti. Sentään Wally tuli mukaan. Se sai minut huojentumaan hieman. Lisäksi en malttanut odottaa pääsyä piireihin, jossa minua ei haukuttaisi hintiksi harrastukseni takia. Parhaita mahdollisia ihmisiä minullakin ympärilläni. Pujotin jalustimen hihnat takaisin paikoilleen ja säädin ne sopivan pituisiksi. Solautin satulan sen kassin ja asetin sen viimeistä kertaa satulatelineelle, jolla se oli ollut lähes ikuisuuden. Aamulla ottaisin sen siitä viimeistä kertaa, eikä se enää palaisi paikalleen enää koskaan. Tuo ajatus sai oloni haikeaksi. Ehkä olin tunteellinen, mutta en voinut sille mitään. Katsoin ympärilleni. Kaikki oli pakattu. Wallyn varusteet olivat siististi laatikossa, lukuunottamatta satulaa ja suitsia, jotka roikkuivat telineessä, valmiina odottamassa lähtöä. Käännyin kannoillani, kohti satulahuoneen ovea. Halusin sanoa Wallylle vielä heipat ennen kuin lähtisin kotiin. Olisin varmaankin yöpynyt tallilla jos minulla olisi ollut siihen mahdollisuus. Vaan miltei kaikki tavarat oli jo viety uuteen kämppään, eikä makuupussia saati retkeilypatjaa ollut saatavilla, enkä viitsinyt valvoa koko yötä.

Kävellessäni tallin tuttua käytävää pitkin kuulin Wallyn innostuneen hörinän ja huomasin kun poni katsoi minuun korvat höröllään. Hymyilin ilmestykselle lempeästi.
“Hei Wally”, sanoin rauhallisella äänellä kun vein käteni hitaasti tuon turvalle. Wally tökkäsi kättäni turvallaan tervehtien minua. Vein käteni rapsuttamaan laikukkaan ponin kaulaa. Olin puunannut eläimen mahdollisimman kiiltäväksi. Karvat tuntuivat sileiltä sormillani. Wally puhalsi ilmaa kevyesti kasvoilleni. Hengitin sisään hevosentuoksuista ilmaa.
“Tiätkös, huomenna on suuri päivä. Päästään molemmat uusiin koteihin”, höpisin Wallylle. Pujautin käteni taskuuni vaivihkaa, kaivaen Wallylle tuomani porkkananpalan esille. Ojensin sitä laikukkaalle ponille, joka hamuili herkkupalan kädeltäni pehmeillä huulillaan. Taputin vielä Wallyn kaulaa ennen kuin otin muutaman askeleen kauemmas.
“Nähään huomenna poni”, sanoin hymyillen eläimelle ja käännyin takaisin satulahuoneeseen.

Nappasin ajokamppeeni nurkasta johon olin ne laittanut tallille saapuessani. Vedin ne niskaan ja vaihdoin kenkäni, laittaen ne samaan kasaan Wallyn varusteiden kanssa. Painoin kypärän päähäni ja astelin kevarilleni. Käynnistin pyörän ja lähdin ajamaan kohti kotia. Päivä olikin ollut pitkä, olin viettänyt koko päivän puunaillen Wallya ja tavaroita. Olin ihan iloinen päästessäni kotiin omaan sänkyyni.

Tuona yönä en kumminkaan nukkunut kovinkaan hyvin. Odotin tulevaa päivää aivan kuin innokas pikkupoika. Aamupalankin hotkaisin muutamassa minuutissa, hoputtaen isääni sen jälkeen kun olin vetänyt tallivaatteet niskaani. Tosiaan, olin aivan kuin kymmenvuotias. Olisin varmaan lähtenyt edeltä laittamaan Wallya kuljetuskuntoon, ellei äitini olisi kuljettanut kevariani peräkärryssä omalla autollaan. Olimme päätyneet sellaiseen ratkaisuun, sillä halusin olla mukana kuljettamassa Wallya, vaikka tien päällä olikin ihan mukava ajaa itse kaksipyöräisellä. Pääsimme kumminkin vihdoin matkaan. Tosin meidän oli pakko käydä hakemassa vuokratraileri matkan varrelta. Vaikka siinä ei kestänyt kovinkaan kauaa, aloin olla jo kärsimätön. Kun vihdoin pääsimme tallille, harpoin Wallyn luo ja aloin laittamaan ponia kuntoon.

Ei aikaakaan kun pääsimme tien päälle. Leveä hymy oli kasvoillani kun matkasimme kohti uutta elämää. Vilkuilin silloin tällöin takanamme kulkevaa traileria, ikään kuin varmistaakseni, että se oli yhä auton perässä. Se oli lapsellinen ajatus, mutta jostain kumman syystä minun oli pakko tehdä niin. Matka tuntui kestävän ikuisuuden.

Vihdoin kaarsimme uuden tallin pihaan. Paikka näytti aivan mahtavalta. Komea keltainen talli tuntui kutsuvan sisään. Hevosten tuoksu leijaili ilmassa. Livahdin autosta äkkiä ulos, suunnaten etsimään jotakuta, joka voisi auttaa minua Wallyn ja sen kamojen kanssa meille vielä vieraassa ympäristössä.

Nimi: Alex Kuolonrotko

12.10.2016 22:32
Saatuani hyväksyvän vastauksen, tulin alas varoen. Frodo yritti vielä siitä päästä omille teilleen, mutta pidin tiukasti kiinni ja katsoin sitä tuimasti. Sitten käänsin katseeni kohti kaunista tyttöä.
"No joo, oli tuo aika hurjaa menoa, mutta ei se onneks hurjemmaksi menny" totesin tytön huoleen itsen tappamisesta. Huomasin Nitan epäröivän katseen.
"Noh, sitten sitä kannattaa juoksuttaa joka päivä" totesin ja lähdin taluttamaan oria kohti Nitaa. Täysverinen yritti muutaman kerran riuhtaista ohjat pois kädestäni, mutta otteeni oli tiukka ja pitävä.
"Jos sulla itselläs ei ole aikaa, mut rahaa, niin voithan sä ostaa liikuttajan" ehdotin. Oikeastaan olin jopa iloinen, että olin saanut näin haastavan hevosen. Minulla ei ollut yhtään aikaa miettiä Isabellaa tai muuta vastaavaa.

Nimi: Leonie

12.10.2016 22:22
Níta Grandi

Tunsin hymyn kohoavan kasvoilleni, kun uljas orini lähti riepottelemaan Alexia ympäri maneesia. En sen takia, että Alexia sattuisi vaan sen takia, että orini vedätti näköjään myös muitakin kuin minua. Hymyni kuitenkin hyytyi, kun leikki alkoi mennä vaaralliseksi orin hyppiessä pystyyn, jota se ei vielä minulla ollut tehnyt. Juoksin alas katsomosta ja katselin menoa. Kohta Alex sai orin seinään päin ja kysyi juoksutuksesta.
"Joo, sopii mulle. En halua, että tapatat ittes!" huusin pojalle, kietoen kädet suojelevasti ympärilleni.
"Sillä tosin on aina virtaa, vaikka sitä juoksuttaisi joka päivä. Se on tottunut juoksemaan päivät pitkät", lisäsin vielä ja purin huultani. Aloin epäilemään jo koko hevostouhua.

Nimi: Alex Kuolonrotko

12.10.2016 22:08
Olin iloinen, että hevonen meni niin hyvin, sillätiesin olevani valvovan katseen alla. Ei millään pahalla Nitalle, mutta hän vaikutti juuri sellaiselta, joka oli äärimmäisen tarkka, mitä hänen hevoselleen tehdään. Onneni ei kuitenkaan kestänyt niin kauan kun olisin toivonut. Ilmeisesti ori oli kerännyt vain voimiaan, sillä kun pyysin hevosta nostamaan ravin, se pinkaisi täyteen laukkaan. Fuck. En kuitenkaan mennyt paniikkiin ja alkanut vetämään hevosen ohjia taakse päin, vaan ohjasin hevosta kääntymään. Olin monet kerrat monella eri hevosella todennut, että voltille kääntäminen sai hevosen tehokkaasti hidastaan vauhtiaan. Ori veti pari pukkiakin, mutta pysyin selässä ja jämäkästi pidin pintani ja sain täysverisen menevän vain pienempää rinkiä, kunnes lopulta tuon oli pakko hidastaa raviin. En pienentänyt enää rinkiä, vaan pidin orin ravissa. Se onnistui pari kertaa nostamaan laukan ja pukittelemaankin kerran, mutta lopulta, kun ori oli pysynyt mielestäni tarpeeksi pitkään pienensin voltin niin pieneksi, että sen oli pakko hidastaa käyntiin. Sitten yritettiin pysähtyä. Onnistuinko? En tietenkään. Kyllä Frodo pysähtyi, mutta nousi takajaloilleen hirnahtaen kimeästi. Nojasin niin paljon eteenpäin, joten orin oli pakko laskeutua takaisin neljälle jalalle. Tilanne ei kuitenkaan ollut ohi, vaan ori nostikin samassa kiitolaukan ja kiisi ympäri maneesia. Jouduin kokoamaan itseni pystyyn täysverisen kaulalta, mikä oli hankalaa pukittamisen takia. Lopulta kuitenkin sain itseni pystyyn ja Frodon takaisin voltille. Nyt sain kuitenkin tapella hieman, että ori suostui kääntymään yhä vain pienemmälle ringille, kunnes olimme käynnissä.
"Riittäisikö? Mä veikkaan, et tätä kannattais nyt vaan juoksuttaa, et se sais kaiken energian pois. Sitä kun näyttää riittävän" kysyin Nitalta, joka istui katsomossa(?) Ohjasin Frodon seinää kohti, jolloin orin oli pakko pysähtyä. Odottaisin vastausta ennen kuin nousisin selästä. Pidin huolen, ettei täysverinen päässyt kääntymään mihinkään suuntaan, vaikka se kovasti yrittikin.

Nimi: Leonie

12.10.2016 19:42
Níta Grandi

Katselin kaksikon touhuja ja olin yllättynyt, kun ori suostui kävelemään lähes normaalisti. Kurtistin kulmiani, eihän se ollut orin tapaista? Minua se oli heti lähtenyt kiikuttamaan pitkin maastoja. Epäuskoisena laitoin kädet puuskaan ja tuijotin ratsukkoa, tuntien pienen mustasukkaisuuden piston.


Nicholas O'Brien

Huomatessani Lorenan marssivan kohti autoani, huokaisin ja nousin autosta. Nostin kulmiani, kun tyttö kyykistyi ja puhkaisi autoni renkaan.
"Joo, mitä helvettiä!" huusin ja ennenkö tyttö ehti lähteä mihinkään, olin napannut tätä kädestä, taittaen sen hänen selkänsä taakse ja taklaten naisen autoni konepeltiä vasten(?).

Nimi: Lorena Pérez

10.10.2016 20:16
Pakkasin laukkuun aseen varalippaita ja heittoveitsiä ym. Suljin laukun vetoketjun ja huokaisin syvään. Katsoin itseäni peilistä ja laitoin hiukseni kiinni tiukalle ponnarille. Nappasin laukun matkaani ja marssin ulos ovesta. Heitin laukun etupenkille. Minua seurannut auto seisoi tien toisella puolella. Katsoin tarkasti autoa ja tunsin tutun hahmon sen sisällä. Marssin kohti Nickin autoa. Tiputin hihastani käteeni pienen veitsen. Kyykistyin tuon auton viereen ja iskin sen surutta toisen auton renkaaseen(?)
"Jos haluut seurata nii juokse sit vaikka perässä" tokaisin tyynenä ja lähdin kävelemään tokaisin omalle autolleni.

Nimi: Alex Kuolonrotko

08.10.2016 23:47
Siinä noin 10 minuuttia laukkasi ori ympärilläni Nitan katsoessa katsomosta. Sitten huomasin väsymystä hevosessa ja vedin sen lähemmäs itseäni. Lopulta rinki oli muuttunut niin pieneksi, että orin oli pakko ravata ja sitten siitä hidastettiinkin käyntiin ja lopulta pysähdyttiin.
"Joko olisit vähän rauhoittunut?" kyselin ja otin liinan pois, kunhan olin saanut ohjat käteeni. Ori hengitti raskaasti, mutta katseli minua edelleen varuillaan. Puhuin sille rauhalliseen sävyyn ja hitaasti siirryin lähemmäs selkää ja satulaa. Varmistin vielä, että olihan satulavyö varmasti tarpeeksi tiukalla. Täysverisen korvat kääntyivät luimuun ja se kuopaisi maata, kun kiristin reiällä vyötä. Sitten odotin taas hetken, että ori rauhottuisi. Lopulta ponnistin ja nousen selkään. Kaikki ei kuitenkaan mennyt mallikkaasti, vaan entinen laukkahevonen syöksähti matkaan. Ehti tuo ottaa muutamia laukka-askelia, ennen kuin onnistuin kääntämään tuon voltille, jolloin hevosen oli pakko hidastaa käyntiin. Laitoin jalkani paremmin paikalleen ja pidin huolen, etten vahingossakaan koskisi orin kylkiä. Lähdin kävelemään käynnissä uraa pitkin. Sain aina välillä pidättää, kun ori yritti nostaa ravia tai laukkaa. Tähän mennessä kaikki meni joten kuten hyvin. Päätinpä jatkaa hetken aikaa vain näin kävellen, tehden muutaman voltin ja suunnan vaihdoksen.

Nimi: Leonie

08.10.2016 23:21
Níta Grandi

Katselin lumoutuneena upean orini tanssahtelua ja sitten syöksyä laukkaan. En voinut peitellä hymyäni, kun näin Frodon laukkaavan suurella ympyrällä, häntä hiukan arabimaisesti ylhäällä. #Tuo eläin on minun# ajattelin hymähtäen ja keskityin lumoutuneena katselemaan mustankimon menoa. Olin myös onnellinen ettei minun tarvinnut olla narun toisessa päässä - saati sitten selässä!

Nimi: Alex Kuolonrotko

08.10.2016 21:10
Nita saapui seuraan vasta, kun olimme jo päässeet maneesiin temppuilusta huolimatta.
"Kiitos" sanoin ottaessani liinan vastaan. Olin ottanut juoksutusraipan, mutta se lojui nyt maassa, sillä ori ei todellakaan pitänyt siitä. Hitaasti siirsin toista kättäni lähmmäs hevosen päätä, toisella otteella pidin tiukasti kiini ohjista. Täysverisen valkuaiset näkyivät, mutta onnistuin saamaan liinan kiinni. Sitten laitoin ohjat niin, etteivät ne olisi vaaraksi hevoselle. Kävellytin tuota ympyrässä ja pikku hiljaa menin kauemmas, kunnes olin ympyrän keskustalla. Nostin raipan maasta ja annoin ensin äänimerkin, Raippaa minun ei tarvinnut kuin nostaa pystyyn, niin ori lähti laukkaamaan. Pidin huolen, ettei hevonen tullut liian lähelle tai tehnyt omiaan. En siinä ehtinyt yhtään seisoskella, kun entinen laukkahevonen pääsi vauhtiin. Se hirnahteli kimeästi. Taisi tämä olla sille tuttua hommaa.

Nimi: Leonie

08.10.2016 19:23
Nita Grandi

Pujahdin satulahuoneeseen hakemaan liinaa samalla, kun Alex lähti hevoseni kanssa ulos. Etsin pinkki-harmaa raidallisen liinan ja lähdin sitten heidän peräänsä. Kaksikko oli jo päässyt maneesiin(?) jonne puahdin myös, sulkien oven perässäni. Kävelin kaksikon luokse ja ojensin liinan Alexille(?).
"Mä meen tonne sivummalle ni en oo tiellä", sanoin hymyillen ja käännyin kannoillani, hipsien katsomoon istumaan.

Nimi: Alex Kuolonrotko

07.10.2016 22:30
Kai? Eikö tyttö tiennyt, millainen hänen hevosensa oli? Aloin yhä enemmän epäröidä ratsastamisen suhteen, mutta neito oli jo varustanut hevosensa, joten turha nyt enää oli perua lupausta. Nita selvästi varoi hevostaan ja olin kyllä itsekin koko ajan varuillani, jos ori saisi hulluuskohtauksen. Ori korskahteli ja mulkoili ympärilleen. Nyökkäsin Nitalle, kun hän lähti hakemaan liinaa ja jäin kaksin kireän oloisen täysverisen kanssa.
"Jos nyt mentäisiin ihan kiltisti?" ehdotin. Lähdin varmoin askelin ulospäin. Ori askelsi hermostuneena ja otti välillä pitkiä ja välillä lyhyitä askelia. En löysänyt otettani riimunarusta hetkeksikään. Kun saavuimme ovelle, meinasi hevonen syöksähtää ohitseni. Jälleen kuitenkin saman tein käänsin suuren orin, jottei tuo voisi riuhtaista narua kädestäni.
"Pruut, kaikki hyvin poika. Kaikki hyvin" yritin rauhoitella ympärilleen vilkuilevaa täysveristä, sen taisi haluta vain pois tästä tilanteesta.
"Mennään maneesiin, siellä voit purkaa tuon energian vapaasti laukkaamiseen" jatkoin jutustelua ja hitain, mutta varmoin askelin lähdin kävelemään kohti maneesia. Enää ori ei syöksähdellyt ohitseni, mutta silti se oli kireänä. Toivoin Nitan tulevan pian perässä, uskoin tutun ihmisen hieman rauhoittavan vauhkoa hevosta.

Nimi: Leonie

07.10.2016 19:19
Níta Grandi

Hypähdin vähän kauemmaksi, kun Alex otti kuuman orin haltuunsa. En halunnut jäädä hevosen jalkojen alle. Miehen kysyessä hevosen vaarallisista tavoista, kohautin vain harteitani.
"Se on laukkahevonen joten kai se osaa mennä kovaa", sanoin ja kipitin seinän vierustaa pitkin kaksikon eteen, pois jaloista.
"Joo, maneesi vois olla hyvä idea", tokaisin ja lähdin mielelläni kohti maneesia. Ainakaan minun ei tarvinnut tänään tapella vaikealuontoisen orini kanssa tänään.

Nimi: Alex Kuolonrotko

05.10.2016 22:50
Katsoin hieman epäröiden hevosta ja sitten Nitaa, mutta en nyt enää tässä vaiheessa kehdannut kieltäytyä tehävästä. Joten rohkeesti otin ohjat. Lähdin peruuttaen, sillä tämä hevonen vaikutti sellaiselta, joka rynni päälle. Ja oikeassahan minä olin. Ote ohista oli kuitenkin tiukka ja sain orin kääntymään ja pysähtymään.
"Onko sillä muuten mitään vaarallista tapaa, mistä mun pitäisi tietää?" kysyin Nitalta katsoen kuitenkin täysveristä. Otin askeleen ja ori pysyi paikoillaan, joten uskalsin kävellä sen vierelle. Ori yritti nousta pystyyn, mutta ehdin huomata sen aikeet aijoissa ja en antanut sille ollenkaan mahdollisuutta nousta takajaloilleen. Tämän jälkeen ori yritti steppaamista ja pään riuhtomista, josko pääsisi irti. Otteeni oli kuitenkin tiukka ja pidin pääni lujana. Nyt mentäisiin minun mukaani.
"Mä uskon, että parasta on mennä maneesiin tän kanssa" sanoin.
"Voisitko muuten hakea liinan jostain? Uskon, et ois parempi väsyttää tätä herraa vähäsen, ennen kuin nousen selkään, ettei tule mitään vaaratilanteita" pyysin kohteliaasti ja ystävällisesti.

Nimi: Leonie

05.10.2016 22:28
Níta Grandi

"Ai moi!" huikkasin Alexille, kun tämä ilmestyi Frodon luokse. Olin juuri saanut hammasta purren hevoselle varusteet niskaan. Ori oli yrittänyt purra sormeni irti, kun olin laittanut sille suitsia. Nyt se mulkoili minua loukkaantuneena. Alexin nähdessään se muljautteli silmävalkuaisiaan ja näytti olevan lentoon lähdössä.
"Sillä on vähän virtaa, mut kyllä se siitä..." sanoin hymyillen ja ojensin korskuvan orin ohjia miehelle(?).

Nimi: Alex Kuolonrotko

05.10.2016 22:22
Nyökkäsin kauniille tytölle ja asetin satulan satulatelineeseen ja suitset pistin roikkumaan koukusta. Palasin vielä Juhlan karsinaan ja tarkistin orin jalat, ettei niissä ollut mitään naarmuja, mitä maastossa olisi voinut tulla. Mitään niissä ei kuitenkaan ollut, joten lähdin kävelemään varusteiden kanssa satulahuoneeseen. Laitoin kamat paikoilleen ja kirjoitin pikaisen selostuksen Juhlan hoitopäiväkirjaan. Kun palasin käytävään kuulin yksityisten puolelta mekkalaa. Olikohan Nitalla kaikki hyvin? Tilanne ei kuitenkaan kuulostanut pahalta, joten menin hakemaan vielä reppuni Juhlan karsinan edestä ja kävelin äänten suuntaan. Siellä minua oli vastassa komea englanintäysverinen ja Nita. Minut nähdessään orin silmät muljahtivat ja ori alkoi kuopimaan maata. #Mihin olenkaan suostunut# ajattelin mielessäni.

Nimi: Leonie

05.10.2016 21:28
Níta Grandi

"No hyvä! Sehän on vielä aika nuori", vastasin hymähtäen, kun mies kertoi suomenhevosen suoriutuneen hyvin harjoituksista. Alex myös sanoi, että voisin laittaa Frodon hänelle valmiiksi. Nyökkäsin.
"Tule sitten käytävän päähän, kun oot valmis", sanoin ja katosin hakemaan hevoseni laatuvarusteita. Olin törsäillyt kunnolla rahaa vähän liiankin laadukkaisiin varusteisiin hevoseni osaamistasoa nähden. Minusta olin silti sitä mieltä, että mitä kalliimpaa niin sen parempaa!
Menin orin karsinalle ja jätin tavarat karsinan lähelle. Frodo tuli katselemaan ensin kiinnostuneena karsinan ovelle, mutta minun avatessa oven se kavahti ja nakkeli niskojaan.
"Älä viitsi. Jos nolaat mut, et saa porkkanoita viikkoon!" uhkasin hevosta ja otin sen käytävälle. Hevonen tanssahteli levottomasti ja heitteli päätään. Sen silmänvalkuaiset vilkkuivat epäilyttävästi. Otin vaaleanpunaisen harjan ja kävin kimon pikaisesti lävitse. En halunnut tapella sen kanssa joten pari kuratahraa saattoi jäädä sinne tänne. #Ei se siihen kuole# ajattelin ja aloin varustaa oria.

Nimi: Alex Kuolonrotko

03.10.2016 21:58
Nita ilmestyi todella nopeasti paluuni jälkeen ja kyseli, miten minulla oli mennyt Juhlan kanssa.
"Hyvin meni, Juhla alkaa jo vähän tajuamaan, ettei kaiken kiinnostavan perään tarvitse juosta" kerroin. Onnistuin hyvin pysymään positiivisena, vaikka ajatukseni olivatkin harhautuneet Isabellan menehtymiseen maaston aikana.
"Se ois kiva, kiitos" sanoin ystävällisen hymyn kera ja nyökkäsin vielä kiitokseksi ja tulin pois karsinasta. Otin jo satulan ja suitset käteeni, mutta odotin, jos Nita haluaisi vielä puhua jostain.

Nimi: Leonie

03.10.2016 21:39
Níta Grandi

Olin istuskellut hoitajien tilassa kokonaisen tunnin ja selaillut instagramiani ja muita someja. Olin snäppäillyt kavereilleni hassuja kuvia ja katsellut ikkunasta ulos odottaen, milloin Alex palaisi. Vihdoin kun huomasin miehen palaavan tallille, hyppäsin ylös sohvalta ja kävelin suomenhevosen karsinalle, jonne kaksikko oli juuri tullut.
"Heippa, menikös hyvin?" kysyin kohteliaasti ennenkö hyökkäisin itse asian kimppuun. Juhla näytti olevan vähän hikinen. #Frodo oli eilen ollut aivan vaahdossa# ajattelin itsekseni.
"Tota, laitanko mä Frodon valmiiks?" kysyin ja keskitin katseeni miehen silmiin.

Nimi: Alex Kuolonrotko

03.10.2016 21:23
Nita oli todella iloinen suostumuksestani, mikä sai minut hymähtämään huvittuneestikkin.
"Nähdään sitten noin tunnin päästä ja tota... tai ei mitään" sanoin ja lähdin kävelyttämään Juhlaa pihalle, missä nousin selkään ja lähdin kävelemään kohti maasto polkuja. Olisin ehdottanut, että Nita olisi laittanut hevosensa valmiiksi, mutta en sitten kehdannutkaan. Oli ihme, että noin kaunis tyttö edes puhui minulle. Samaa olin kyllä ihmetellyt Isabellastakin.
*ratsastus skip* palasin maastoilulta. Juhla oli hieman hikinen, mutta selviäisi ilman pesua. Vein nuoren orin takaisin karsinaansa ja otin varusteet pois päältä.
"Menit kyllä todella hienosti tänään" kehuin suomenhevosta ja rapsutin ruskean korvan takaa, josta ori tuntui nauttivan.

Nimi: Leonie

03.10.2016 21:11
Níta Grandi

"Onhan se vähän..." vastasin hymähtäen, kun Alex kommentoi yllättyneen kuuloisena Frodon uraa. Hän kuitenkin lupautui käymään selässä.
"Mahtavaa!" hihkaisin virnistäen ja nyökkäsin, kun Alex kertoi ratsastavansa Juhlan ensin.
"Tottakai. Ei minulla kiire ole joten sopii hyvin", lisäsin vielä hymyillen lämpimästi.

Nimi: Alex Kuolonrotko

03.10.2016 20:53
Yllätyin hieman kuulemastani.
"Ai, että laukkahevonen? Taitaa olla tulinen tapaus" totesin ja avasin suitset, jotta saisin ne Juhlan päähän. Yllätyin vielä enemmän tämän Nitan ehdotuksesta.
"No, en oo ennen ratsastanut ammattilaukkahevosella, kerran kyllä harraste-sellaisella" totesin ja jäin hetken mietiskelemään. Ei ollut enää Kapuakaan, jolla pitäisi esteitä hypätä...
"En lupaa ihmeitä, mut kai mä voisin sitä kokeilla. Mun täytyy kuitenkin ratsastaa tällä heposella ensin" lupauduin lopulta ja laitoin suitset Juhlan päähän, jotka nuori ottikin vastaan kiltisti.

Nimi: Leonie

03.10.2016 20:37
Níta Grandi

Tunsin kipinän kehossani, kun nuori mies kertoi olevansa ratsuttaja. Kävelin Alexin perässä varustehuoneeseen ja hymähdin hänen kysymykselleen kilpailemisesta.
"En ainakaan vielä. Se on laukkahevonen", vastasin virnistäen.
"Kuule, sähän oot ratsuttaja? Kiinnostasko sua ihan vain nopeesti testata sitä mun ponia, että oiskohan siitä edes mihinkään?" kysyin tosissani. Minua ei hirveästi kiinnostanut kivuta mustankimon selkään ja laukata ympäri metsiä.

Nimi: Alex Kuolonrotko

03.10.2016 19:46
Kävi ilmi, että kaunotar sekä hänen hevosensa olivat uusia tallilla.
"Ai, no tervetuloa Nita. Mä olen Alex, oon täällä ratsuttajana" kerroin ja kävelin satulan ja suitsien kanssa sisälle. Juhla hirnahti innoissaan ja kuopaisi maata valmiina lähtemään.
"Kilpailetko sillä täysverisellä?" kysyin. Valitettavasti tuo kysymys iski ikävästi. Samaa olin kysynyt Isabellallta tavatessamme. Peitin kuitenkin ikävän ystävällisen hymyn taakse samalla kun laitoin vyötä kiinni. Kuopimisen Juhla oli jo lopettanut.

Nimi: Leonie

03.10.2016 18:06
Níta Grandi

"No en yhtään ihmettele! Se saapui vasta eilen Italiasta, kuten minäkin", vastasin hymyillen säteilevästi miehen sanoessa, ettei ollut nähnyt hevostani.
"Olen Níta. Jeremyn ja Jaden serkku", esittelin vielä itseni nopeasti komealle nuorukaiselle. Alex pyysi minua väistämään oven suulta, joka hiukan särähti korvassani mutta annoin hymyillen tilaa siirtyen käytävälle.

Nimi: Alex Kuolonrotko

02.10.2016 22:10
Huomasin tytön katseen itsessäni, mikä sai oloni hieman epämukavaksi. Vaikka Isabella oli sanonut minua hyvännäköiseksi, en uskonut nyt edessäni seisovan kaunottaren olevan samaa mieltä. Päätin kuitenkin pysyä hiljaa ja keskittyä harjaamiseen, kunnes toinen kertoi omistavansa täysverisen.
"Hmm, en oo tainu nähdä sitä" sanoin hetken mietittyäni tallinhevosia, joista suurimman osan olin nähnyt jo.
"Sori, väistytkö vähäsen?" kysyin kohteliaasti avaten karsinan ovea hieman isommaksi. Alkaisin laittamaan varusteita päälle.

Nimi: Leonie

02.10.2016 18:34
Níta Grandi

Nuorukainen kehui myöskin suomenhevosta, joka tuntui olevan kiinnostuneempi lattialta löytyvistä heinistä. Hymähdin pienesti ja annoin katseeni levätä nuoren miehen kropalla. Ensin käsivarsilla, sitten hartioilla ja lopuksi kasvoissa.
"Joo, on mulla. Täysiverinen", vastasin hymyillen ja siirsin kädet pikkutakkini taskuihin. Minun oli pakko myöntää, että pidin näkemästäni. Silmissäni Alex oli oikein komea kaveri.

Nimi: Alex Kuolonrotko

02.10.2016 18:08
Juhla lopulta asettui paikalleen ja alkoi hamuamaan lattialta jäljelle jääneitä yksittäisiä heinänkorsia. Kaunotar kertoi, että suosi itse vähemmän raskasrakenteisia. Hänen kehuessa, uskoin tytön puhuvan Juhlalle, tuskin hän minua komeaksi kehuisi.
"Juhla on kyl komee nuori ori" myönsin samalla harjatessani.
"Onko sulla hoitohevosta tai omaa?" kysyin kohteliaasti, ettei puheen aihe pysyisi vain minussa ja hoitohevosessani.

Nimi: Leonie

02.10.2016 14:35
Níta Grandi

Hymähdin Alexin kertoessa aamulla olevan paljon rauhallisempaa. Se oli itseasiassa todella hyvä asia omalta kannaltani. Ainakaan kukaan eri voisi tulla syyttämään minua huonoksi ratsastajaksi jos Frodo taas riistäytyisi käsistäni.
"Mä en hirveesti välitä näistä kylmäverisistä. Vaikka ootkin ihan komea tapaus", sanoin ja nostin katseeni nuoreen mieheen viimeisen lauseen jälkeen. Hymyillen ristin kädet rintakehälleni ja pidin katseeni miehessä.

Nimi: Alex Kuolonrotko

02.10.2016 10:45
Palasin harjojen hakuretkeltäni ja olin ottanut mukaan myös satulan ja suitset. Juhla steppaili hieman paikoillaan, mutta muuten oli nätisti harjatessani nuorta oria. Juhla kääntyi kohti karsinan ovea kun kaunis tyttö kurkisti sisään ja tervehti. Otin hupun pois kasvoiltani ja eilisestä huolimatta onnistuin loihtimaan ystävällisen hymyn kasvoilleni.
"Hei vaan. Ja juu, ajattelin tulla kun aamulla on paljon rauhallisempaa" totesin kertomatta kuitenkaan sen tarkemmin syytä, miksi rauhallisuus oli hyvä asia. Juhla halusi tunkeutua päin tyttöä, joten keskeytin värjäämiseen ja asetin käteni nuoren suomenhevosen eteen ja pakotin sen peruuttamaan.

Nimi: Leonie

02.10.2016 01:58
Níta Grandi

Eilinen ratsastus uudella hevosellani oli ollut täysi katastrofi. Frodo oli pinkonut pää viidentenä jalkana pitkin Leijonaharjan maastoja eikä ollut välittänyt, vaikka olin kuinka kiskonut ohjista. Vasta hevosen juostua itsensä läkähdyksiin se suostui hidastamaan ja kävelemään kiltisti tallille, jolloin olin saanut ihailevia katseita taltutettuani hullun hevoseni. Tuhahtaen pysäköin autoni tallin parkkipaikalle ja nappasin laukun mukaani pelkääjän paikalta. Tällä hetkellä Frodo ei ollut suosikkilistassani ja oikeastaan inhosin hevosta. En ymmärtänyt, miten se oli kehdannut riepotella minua ympäri maastoja. Oli vain onnekas sattuma ettei kukaan ollut nähnyt meitä. Tänään minä kyllä näyttäisin sille muulille, ajattelin kävellessäni talliin. Tallilla oli todella hiljaista näin arkiaamuna, mutta yhden karsinan edessä näytti olevan jonkun tavaroita joten niimpä kävelin suomenhevosen karsinalle ja kurkkasin sisälle. Siellä näkyi olevan aikalailla ikäiseni mies. Loihdin kasvoilleni hymyn.
"No heippa! Ja minä kun luulin olevani ainoa aamuvirkku", sanoin miehelle ja nojasin karsinan oveen, tarkastellen miestä päästä varpaisiin.

Nimi: Alex Kuolonrotko

01.10.2016 18:31
Tänään Mustikka haettaisiin eläinlääkäriltä takaisin kotiin. Kissa oli syönyt jotain myrkyllistä. Hengenvaaraa ei eläinlääkärien mukaan ollut, mutta olin silti ollut hyvin huolestunut. Myös Isabellan kuolema masensi minua ja olin vältellyt kaikkea terävää, sillä pelkäsin itseäni ja mitä voisin tehdä itselleni tälläisessä mielentilassa. Olin ajatellut, etten menisi tallille tänään, mutta äitini oli ollut erimieltä. Olisi kuulemma hyvä, jos saisin ajatukset muualle. Toivoin hänen olevan oikeassa. Saavuin tallille mustalla autollani, joka oli juuri pesty ja kiilsi nyt komeasti. Kävelin suoraan Juhlaan karsinaan ja jätin kamppeeni oven eteen. Päätin, että minun olisi paras vain pitää ajatukseni siinä, mitä tekisin seuraavaksi. Nyt siis keskityin harjojen hakemiseen satulahuoneesta.

Nimi: Leonie

25.09.2016 20:54
Arwen Aniston

Yö sairaalassa oli mennyt omalta osaltani hyvin. Isäni oli herättänyt minut parin tunnin välein lääkäreiden pyynnöstä, jonka jälkeen hän oli kysynyt minulta pari hassua kysymystä: minkä väriset verhot huoneessa on? Mikä on kotiosoitteeni? Aamuyöstä lääkäri oli tullut tarkastamaan vointini viimeisen kerran ja olin ollut kunnossa joten olin saanut nukkua aamun asti ilman herätyksiä. Niimpä kun heräsin aamulla tunsin oloni erittäin väsyneeksi, mutta samalla pirteäksi. Erittäin hämmentävä tunne, voin kertoa sen. Isä oli jättänyt lapun sänkyni vieressä olevalle pöydälle, että oli pistäytynyt aamiaisella sairaalan kahvilassa, mutta palaisi ennenkuin heräisin. Hymähdin lapulle ja nappasin puhelimeni, jota aloin selailemaan. Ajatukseni kuitenkin laukkasivat Mikaelissa sekä Alexissa, jolle olin syvästi kiitollinen.

Nimi: Leonie

25.09.2016 16:10
Nicholas O'Brien

Huomasin Lorenan ajavan pois tallin pihasta ja mietin hetken. Joko voisin seurata naista tai antaa hänen kuolla venäläisten käsiin. Kirosin mielessäni, kun käynnistin autoni ja lähdin ajamaan naisen perässä. Lorena ajoi nähtävästi ensin kotiinsa ja ajattelin reissun olevan turha, ettei nainen olisikaan lähdössä kostopuuhiin. Pysäköin auton kadulle, pitäen silmällä naisen taloa. Samaan aikaan selasin puhelintani.

Nimi: Lesley Jokinen

25.09.2016 10:44
Välillä kun vilkaisin Katjaa, huomasin, että hän halusi sanoa jotain, mutta päätti joka kerta sittenkin olla hiljaa. Huokaisin ja katselin puhelimeni näyttöä. Päätin odottaa kotiin, että katsoisin videon, jonka Elias oli snäpissä lähettänyt.
"Sinun pitäisi puhua veljellesi. Emme tiedä mikä hänellä on, mutta hän ei suostunut tulemaan ilta- ja aamupalalle" Katja lopulta avasi suunsa. Känsin hämmentyneen katseeni adiptioäitiini.
"Se oli outo jo sillon, kun lähdin Jadelle eilen. Ei hätää, mä puhun sille" sanoin. Loppumatka kului hiljaisuudessa ja lopulta pääsimme kotiin. Vein reppuni huoneeseeni ja sitten koputin veljeni oveen. Kukaan ei vastannut joten menin sisään. Veljeni oli koneellaan kuulokkeet päässä. Tuo säpsähti, kun koputin olkaa. Minut nähdessään hän laski kuulokkeet pois korviltaan ja kääntyi minua kohti.
"Moi. Meidän piti puhua" sanoin ja istahdin veljeni sängylle.
"Onks just nyt pakko?" tuo tuhahti.
"Ilmeisesti on. Mitä se eilinen oli? Kiusaako joku sua?" kysyin vakavana. Huomasin veljeni puristavan kätensä nyrkkiin, hänen ei täytynyt vastata ääneen.
"Vittu niitä. Mä en ymmärrä, miks sua kiusataan, onhan sulla kuitenkin kavereita" sanoin huokaisten.
"Mä oon homo" Ed avasi suunsa äkisti. Ilmeeni muuttui yllättyneeksi.
"Ai... Ja senkö takia ne kiusaa sua? Tietääkö ne et oot homo vai haukkuuko ne vaan sua?" kysyin silmissäni edelleen näkyen yllättyneisyys.
"Ne tietää... Mun nykyään entinen kaveri kerto niille... Se on homofobinen" Ed kertoi laskien katseensa muualle.
"Voi, oon pahoillani" sanoin ja nousin halaamaan pikkuveljeäni. Poika jopa vastasi halaukseen.
"Tietääkö Katja ja Niko?" kysyin kuiskaten.
"Ei... Mua pelottaa. Mitä jos nekin on homovastaisia" Ed sanoi ääni vähän väristen.
"No Niko ei ainakaan ole, kun sen velihän, Harri, jos muistat, on homo. Ja tuskin Katjakaan oo" sanoin ja puristin veljeni tiukempaan halaukseen.
"Sä murrat mun kylkiluut kohta" Ed tuhahti. Naurahdin ja päästin veljeni vapaaksi.
"Ne ei oo sun oikeita ystäviä, jos ne tekee tollasta, okei? Joten älä murehdi siit kusipäästä. Sitä paitsi mä huolehdin, et se saa tuntee itse kärsimyksensä nahoissaan" sanoin vakavana.
"Pliis älä. Se luultavasti vain pahentaa asiaa" Ed huomautti.
"Noh, se jää nähtäväksi. Mut Katja ja Niko on ollu huolissaan susta, koska et oo käyny syömässä. Mulla on oikeestaan nälkä, joten tuuks mun kaa tekee jotain pikasta ruokaa?" kysyin. Veljeni vilkaisi konettaan, mutta nyökkäsi sitten ja nousi tuolilta. Vilkaisin nopeasti näytölle ja huomasin veljeni olevan jonkinlaisessa chatissa. Enempää en viitsinyt urkkia vaan seurasin veljeäni keittiöön ja aloimme tekemään nakkispagettia. Katja käveli kerran ohi ja katsoi minua kysyvästi. Näytin peukkua ja jatkoin nakkipalojen tökkimistä spagettitikkuun.

Nimi: Lorena Pérez

25.09.2016 01:06
Käynnistin auton ja lähdin ajamaan kohti kotia hakeakseni varusteita. Tarvitsin vara lippaita aseeseen ja paljon kaikkea muuta. Jos tätä asia piti selvittää joskus niin se joskus oli nyt! En pystyisi vatvomaan tällaista asiaa sisälläni. Ihmishengen riistäminen pelotti ja se olisi vakava rikos, mutta en välittänyt. Kaahasin pois tallin pihasta ja oletin että Nick tulisi seuraamaan minua. Parempi tietysti olisi jos ei, mutta tiesin että mies ei halunnut minun sotkeutuvan asiaan. Tuskin tuota kiinnosti minun elämäni. Ajoin tietä pitkin kohti kotia vilkuillen hermostuneena peiliin. Perässäni tuli auto, mutta en tiennyt oliko se Nicholaksen vai jonkun muun.

Nimi: Leonie

25.09.2016 00:49
Nicholas O'Brien

Minun teki mieli hakata päätäni seinään. En ollut vielä koskaan tavannut yhtä itsepäistä naista. Nostin kädet ilmaan antautumisen merkiksi ja kävelin ärtyneenä omalle autolleni, istuutuen kuskin penkille. Lorena osasi raastaa hermosolujani oikein kunnolla. Mutta en silti voinut antaa naisen tapattaa itseään.
"Fucking awesome", mutisin omalla äidinkielelläni ja löin rattia kerran voimalla.

Nimi: Lorena Pérez

25.09.2016 00:38
Pian mies tuli koputtamaan autoni oveen. Raotin ikkunaa ja kuuntelin tuon saarnaa.
"Watch me!" tokaisin ja suljin ikkunan. Laskin aseen kojelaudalle ratin taakse ja huokaisin syvään. Nyt minun pitäisi miettiä miten hoidan asian tappamatta itseäni. Olin käyttänyt asetta ampumaradalla ja olin kerran joutunut käyttämään sitä itsepuolustukseen. Käteni tärisivät hieman, mutta yritin hengitellä rauhassa jotta pysyisin itse rauhallisena.

Nimi: Lesley Jokinen

25.09.2016 00:27
"Joo käy. Ei viitti mitään vauhdikasta, olo kun ei oo parhaimpia" suostuin maastoiluehdotukseen. Nyökkäsin vielä tervehdykseksi ystävälleni ennen kuin menin ulkopuolelle. Vilkaisin tallin suuntaan ja valitettavasti näin Nicholaksen nojaamassa autoon, joka muistaakseni kuului Lorenalle. Otin puhelimeni esiin ja soitin Katjalle. Hän suostui hakemaan minut heti. Päätin odottaa Meadowien pihassa adoptioäitini saapumista, sillä en todellakaan halunnut mennä Nicholaksen lähelle seisomaan. Selasin instagramin ja katsoin minulle lähetettyjä snäppejä. Elias oli lähettänyt minulle snäpin. Ihmettelin sitä vähän, ei poika ollut koskaan ennen ottanut minuun yhteyttä millään tavalla. Paitsi no kerran ryhmächatissa koulutehtävän takia, mutta silloinkin hän oli tarkoittanut sen monien ihmisten luettavaksi. Avasin snäpin, siinä oli kuva minusta ja jostain ikäisestäni miehestä tanssilattialla. #Ei vittu... Näkikö Eliaskin mut siellä?# ajattelin, vaikka selvää oli, että koulutoverini oli nähnyt minut kännissä. Samassa kuulin auton moottorin äänen ja näin äitini tulevan pihaan. Otin kiinni laukkuni hihnasta ja juoksin parkkipaikalle. Mulkaisin Nicholasta vihaisesti, vaikka poika tuskin näkikään sitä.
"No, mites meni ilta?" Katja kysyi samalla kun kääntyi ja lähti ajamaan pois tallilta.
"Kai hyvin. En oikeestaan muista mitään, kun mentiin klubille juomaan" kerroin.
"Lesley... Olikohan se nyt kauhean järkevää ottaen huomioon, mitä kaikkea sinulle on tapahtunut" nainen huomautti ja vaihtoi vaihdetta.
"Okei, joo mä join sen takii, et elämä ei oo ollu nyt kauhean nautinnollista, mut oon elävä ja ehjänä. Ja ei hätää, en nukkunut kellään tuntemattomalla, vaan ihan Meadoweilla" huomautin ja käänsin katseeni oven ikkunasta ohi kiitäviin puihin.

Sivut toimivat parhaiten Google Chromella.

©2017 Leijonaharjan ratsutila - suntuubi.com